Lastensuojelun asiantuntemusta ja edunvalvontaa vuodesta 2004 

Luja ry on suomalainen lastensuojelualan yhdistys, joka on toiminut vuodesta 2004 alkaen yksityisten lastensuojelutoimijoiden omana edunvalvojana. Lastensuojelun tehtävänä on auttaa vaikeissa elämän tilanteissa eläviä lapsia ja heidän perheitään. Tämän tehtävän tueksi Luja ry tarjoaa jäsenilleen koulutuksia ja tietoa sekä valvoo jäsenistönsä etua. Erilaiset lainsäädäntöhankkeet, kilpailutukset ja alaan liittyvät ajankohtaiset kysymykset vaativat asiantuntijuutta, jota Luja tarjoaa jäsenilleen.

AJANKOHTAISTA:

Lastensuojelun Keskusliitto ja Pesäpuu ry järjestivät yhdessä pyöreän pöydän keskustelun 18.1.2023 lastensuojelun uudistuksesta lapsi- ja perhejärjestöille. Luja ry osallistui keskusteluun tuoden pöytään oman kenttäväkensä kuulumisia ja näkemyksiä. Pyöreän pöydän keskustelun tavoitteena oli kirkastaa järjestöjen näkökulmaa osaksi kansallista lastensuojelun uudistustyötä. Keskustelun lopputuloksena lastensuojelun keskusliitto julkaisi kannanoton, jonka myös Luja ry allekirjoitti. Pääset lukemaan kannanoton alla olevan linkin kautta. https://www.lskl.fi/kannanotot/lastensuojelun-uudistuksessa-tulee-pyrkia-kokonaisvaltaisuuteen/

Luja ry:n jäsenistö kokoontui Oulussa 15.3.2023 vakavan asian äärelle

Luja ry järjesti Oulussa 15.3.2023 sisäisenä kutsutilaisuutena debaatin koskien huolta lapsen edun toteutumattomuudesta. Paikalle saapui kutsuttuna myös aluehallintoviraston ylitarkastaja Saku Vaskivuo, joka otti myös vahvasti osaa keskusteluun.

Luja ry:n jäsenistön keskuudessa on jo pidempään nostettu huolta sen suhteen, että aikuisen ja lapsen väliset, lapsen edun mukaiset vuorovaikutustilanteet sijaishuoltopaikoissa ovat vaarantunut. Lähes käytännöksi alkaa muodostumaan toimintamalli, jossa lapset ja nuoret valittavat asioistaan sosiaalityöntekijälle, aluehallintovirastolle, poliisille, asianajajille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Asioita ei kohdata tai yritetä ratkaista siinä ympäristössä, eikä siinä hetkessä kuin niitä ilmenee. Tässä kohden olemme menettämässä lapsen kasvun ja kehityksen tukemisen keskeisimmän elementin, lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen.

Keskusteluissa nostettiin esille, että aikuisten tehtävä on tarjota lapsille sellainen ympäristö, jossa lapsilla on turvallista kasvaa ja kehittyä, ikätasonsa, kehityksensä ja tarpeidensa mukaisesti. Tässä ympäristössä lapsella on oikeus tulla kohdatuksi. Onnellinen lapsuus tarjoaa lapselle aikaa ja mahdollisuuden leikkiä ja viettää aikaa muiden lasten kanssa. Onnellisuus on vapautta ja mahdollisuuksia valita asioita itselleen, tilanteiden ja tarpeiden mukaisesti. Se on mahdollisuuksia, mutta myös aikuisten osoittamia velvollisuuksia, joihin sitoutumalla lapsi hiljalleen kasvaa aikuiseksi, kiinnittyen yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.

Onnellisen lapsuuden ehdoksi nostettiin turvalliset ja lapsesta kiinnostuneet aikuiset. Lapset tarvitsevat aikuisten läsnäoloa. Lapset kasvavat vuorovaikutuksessa vanhempiinsa. Jos lapsella ei ole mahdollisuus kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa, ottaa joku toinen aikuinen kasvatusvastuun huolehtien lapsen tarpeista.

Keskustelussa nostettiin esille se, että lapsen edun toteutuminen vaatii aikuisilta joskus jotain muutakin, kuin samassa hetkessä toteutuvaa, aikuista ja lasta täydellisesti tyydyttävää vuorovaikutusta. Aikuisen tulee kestää niitä hankalia hetkiä, joissa hän joutuu rajaamaan lapsen toimintaa aiheuttaen lapselle pettymyksen kokemuksia. Samassa hetkessä lapsi joutuu pettymään ja kohtaamaan maailman sekä sen tarjoamien mahdollisuuksien rajallisuuden. Pettymysten edessä lapset ovat perinteisesti osoittaneet pahaa mieltänsä murjottamalla, itkemällä, huutamalla ja joskus jopa ulkoisesti rauhallisesti tilanteita hyväksymällä, vaikka syvällä mielen sopukoissa myrsky ja vastarinta olisivat vallanneet ajatukset. Perinteisesti pettymyksiä on käsitelty niiden aikuisten ja lasten välillä, joissa niitä on syntynyt. Toiset ovat aina olleet parempia riitelijöitä tai asioiden selvittelijöitä kuin toiset, mutta tavalla tai toisella asioita on kuitenkin pyritty ratkomaan.

Monissa puheenvuoroissa nousi esille asetelma, joka on niin lapsen kuin aikuisen kannalta vaikea: Lapsi joutuu elämään nykyisin sijaishuollossa tapahtuneissa ristiriitatilanteissa usein hyvin pitkän aikaa epätietoisuudessa sen suhteen, miten hänen asiansa tulee hoidettua. Samalla laitoksissa työtä tekevät aikuiset joutuvat syytösten kohteeksi, jossa heitä syytetään pahimmillaan jopa lapsen kaltoinkohtelusta ja väkivaltaisesta toiminnasta lasta kohtaan. Molempien turvallisuuden tunne vaarantuu näissä tilanteissa vakavalla tavalla.

Vuoropuhelu oli avointa ja rikasta. Kaikki paikalla olijat olivat yksimielisiä sen suhteen, että lapsen asioista tulisi pyrkiä aina huolehtia ensisijaisesti siellä missä lapsi asuu, elää ja vaikuttaa yhdessä niiden aikuisten kanssa, jotka ovat sitoutuneet huolehtimaan lapsesta.

Haluan vielä kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita kannanotoista ja näkemyksistä. Tilannekuva kirkastui, eikä se tosiaan ole mielestäni kovinkaan ruusuinen sijoitetun lapsen kannalta. Sain tilaisuuden jälkeen monilta tahoilta palautetta ja toivetta sen suhteen, että tarvetta tämän kaltaiselle keskustelulle ja asian näkyväksi saattamiselle on jatkossakin. Selvitän nyt yhdessä Luja ry:n hallituksen kanssa, että voisimmeko järjestää vielä toisen vastaavanlaisen debatin ennen kesää 2023. Keskusteluun tulisi saada mukaan terveydenhuollon ja poliisin edustusta. Mielestäni keskusteluissa nostetut ongelmat ovat yhteyskunnallisesti katsottuna rakenteellisia, ja niihin meidän pitää pystyä vaikuttamaan, toteaa Lujan puheenjohtaja Marko Remahl.

LAPSET TARVITSEVAT RAKKAUTTA JA RAJOJA

16.01.2023 Kalevan lukijalta-palsta

Kävin Espanjan Malagassa juhlistamassa perhepiirin tapahtumaa. Matka oli mukava ja ennen kaikkea silmiä avaava. Enkä nyt puhu lämpötilaeroista tai maisemista, mitkä nekin olivat hienot. Minun silmiini osuivat sikäläiset lapset ja nuoret sekä heidän käytöksensä.

Kävelimme paljon ympäri Malagan kaupunkia ja osallistuimme moniin, moniin yleisötapahtumiin. Väkeä oli liikkeellä paljon arki-iltaisin juhlistamassa tulevaa joulua. Kadut olivat pullollaan kaiken maailman tavaraa tarjoavaa myyntikojuja. Ihmisiä oli vauvasta vaariin ja tunnelma oli iloinen, ystävällinen ja avoin. Ja mikä eniten kiinnitti huomiotani oli se, että en nähnyt ensimmäistäkään huppupäistä nuorta. Tupakoivaa nuorta, humalassa olevaa, huonosti käyttäytyvää, mellastavaa, syljeksivää, uhmaa huokuvaa, sääntöjä rikkovaa nuorta. Lapset liikkuivat perheidensä kanssa ja nuoret pieninä ryhminä tai pariskuntina.

Kysyin asiasta yhdeltä paikalliselta isältä, joka oli muuttanut sinne Ruotsista. Hän kertoi, että kouluissa on tiukka kuri ja tehtäviä on paljon. Lapset tekevät paljon sen eteen töitä. Vapaa-ajalla lapset osallistuvat ohjattuun toimintaan liikuntaan, musiikkiin ym. Lasten kanssa keskustellaan paljon urheilusta sekä kulttuurista. Hän totesi, että muutos on ollut lapsille iso ja varmasti raskas, mutta lopulta pelkästään positiivinen. Hän koki lastensa olevan turvassa ja onnellisia. Päätökset ja asioiden ratkaisuvalta on aikuisilla. Lapsilla on oikeus huolenpitoon, he kuuluvat lujasti perheyhteisöön ja myös heidän menonsa ja kaverinsa kiinnostavat aikuisia.

Kyseessä ei varmasti ole mikään täydellisyyden perikuva, murheensa ja haasteensa on kullakin, muitta tämän kokemuksen myötä heräsin jälleen siihen, että kyllä rajat ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Lapsi/nuori, jonka elämää määrittelee vain itsemääräämisoikeus, on jätetty heitteille. Ei alaikäinen lapsi ole vielä kehittynyt kykeneväksi tekemään oikeita valintoja elämänsä suhteen. Lapsihan pyrkii usein vain mielihyvään. Hän tarvitsee ehdottomasti aikuisen ohjausta ja rajaamista. Turvaa ja suojelua.

Ja tässä me suomalaiset törmäämme lastensuojelulain tulkintaan. Laki itsessään on ihan hyvä ja toimiva, mutta sen muutaman vuoden takaiset tulkinnat, ovat syösseet suomalaisen kasvatuksen ja myös lastensuojelun perikatoon. Nimittäin kasvatus sananakin on tuomittu, sillä puututaan liikaa lapsen asioihin, ei lasta saa kasvattaa, häntä tulee ohjata kasvamaan. Mutta, jos lapsella ei olekaan motivaatiota, tai kykyä?

Jos lapsella on niin paljon ongelmia, että hänen katsotaan tarvitsevan ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa, niin hänet sijoitetaan sijaishuollon yksikköön. Missä taas joudutaan noudattamaan tätä lastensuojelulain tulkintaa, että lapsen itsemääräämisoikeus menee kaiken ohi ja ylitse. Ja lapset älykkäinä, mutta eivät vielä viisaina, tietävät sen vallan hyvin. Mitään et voi tehdä, jos lapsi ei halua. Niin yksinkertaista se on.

Hyvää loppuvuotta 2023, jospa se toisi kovin tarpeellisia muutoksen tuulia mukanaan.

Auli Siekkinen, laillistettu sosiaalityöntekijä

sijaishuollon työkokemusta 40 v.

eläkkeellä